Maailma on muuttunut huomattavasti viimeisen 50-vuoden aikana. Kun silloin 70-luvulla yliopistoon meneminen ja sieltä valmistuminen tarkoitti lähes poikkeuksetta oman unelmatyön saamista, on nykyisin kilpailua huomattavasti enemmän. Tämä johtuu erinäisistä asioista, mutta globalisaatio tarkoittaa sitä, että nykyisin ei, etenkin kansainvälisemmissä yrityksissä kilpailla enää vain suomalaisten osaajien kanssa.
Yliopisto on silti erittäin hyvä vaihtoehto monelle edelleen, ja loppupeleissä kenties suurin päätös liittyy asioihin kuten omaan persoonallisuuteen, kunnianhimoon ja tavoitteisiin. Siinä missä yliopistopolku on monelle hyvin lineaarinen ja turvallinen tie, taas yritysmielisemmät ihmiset saattavat pitää sitä täysin ajan hukkana. Jos taas ihminen pitää itseään hyvin akateemisena, jonka keskittymiskyky on hyvin korkea, ja aivotyöskentely on lähellä sydäntä, on usein ylioppilastutkinto paras vaihtoehto. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että vaikka esim. filosofia olisikin lähellä sydäntä, voi filosofiaan liittyvät työt olla harvasti tarjolla. Tästä syystä on aivan nykypäivää, että ylioppilastutkinnonkin jälkeen moni siirtyy vaikka ravintolaan tai hotelliin töihin, juurikin siksi, että kärsivällisyyttä vaaditaan usein paljon vielä valmistumisen jälkeenkin.
Yritysmielisyys on usein helppo ymmärtää sitä kautta, kuinka paljon ihminen pitää kontrollista ja vastuusta (liittyen työhön). Jos ihminen on hyvin ahkera, ja valmis tekemään urakalla töitä oman yrityksen sekä oman kehityksen eteen jokainen päivä, voi yrityksen perustaminen tai vaikkapa kauppakorkeakoulu olla parempi vaihtoehto. Yritysmaailman lisäksi esim. media-ala on hyvin paljon enemmän kiinni ihmisen luovuudesta ja portfoliosta, kuin koulupapereista.
Toisaalta ylioppilastutkinto voi olla monelle myöhemmin aikuisiässä asia joka kiinnostaa enemmän. Kenties he ovat päässeet oman uransa ”päätyyn”, jolloin kasvumahdollisuutta ei enää ole. Tällöin ylioppilastutkinto voi vapauttaa tien uusiin haasteisiin oman alan sisältä, tai jostain aivan muualta.